Sarjassamme taas näitä päiviä...

On yö, on pimeä, ikkuna on auki, koska laitoin patterin niin lujalle, että huone on ku sauna. Pikkulinnut laulaa nätisti, brittitytöt vähemmän nätisti, mutta loppujen lopuksi saan unen päästä kiinni. Kunnes puol neljä yöllä herään, painan kännykän torkkua ja luulen, että se on sillä ohitte, mutta ehei, ei, ei. Se onki taas ihana palovaroitin. Silmät ristissä me raahaudutaan käytävään ja kattellaan, joskos sitä lieskat jostain löis, että pitääkö tässä oikeesti lähteä ulos. Vietetään hauska juttutuokio umpiunessa naapureiden kanssa ja mennään takasi pehkuihin. Kunnes palovaroitin alkaa huutaan taas. Steve (luokkakaveri) tulee yläkerrasta ja kertoo, että tällä kertaa on ihan oikeesti savua käytävässä. Mä käyn herättääs tytöt ja me ettitään sekunnin paniikissa passi, kännykkä ja lompakko ja lähetään pihalle... kunnes vartija tulee sanoon, että kyseessä on taas väärä hälytys. Joku oli laukassu vaahtosammuttimen ja sitä jauhetta oli käytävä täynnä. Just joo.

Sovittiin Karinin kanssa, että ku palataan kotiin, niin me ohjelmoidaan kännykkä herättään meidät kerran kuukaudessa keskellä yötä 15 minuutin käsittämättömään ujellukseen. Koska Eddie Colemanin toistuvia palovarotuksia tulee varmaanki ikävä. Se on kuiteski ainut hetki ku tulee juteltua naapureiden kanssa.

Mikontalo plays tetris

http://www.mikontalolights.fi/

Uskomatonta. Mä oon varmasti nähny tästä joskus unta. Kaikki kunnia teekkareille tetriksen pelaamisesta Mikontalon ikkunoissa.

Sketchcity part 2

Eilen menin toista kertaa Sketchcityyn. Tunnelma oli jälleen mahtava, ihmiset mukavia, musiikki loistavaa ja piirrokset upeita.

Tällä kertaa ei piirrelty pöydälle vaan isolle vanerilevylle ja siitä tuli loppujen lopuksi enemmän "maalaus/piirros" kun epämäärästä tuhertelua. Noudatin taas samaa logiikkaa kun aina ennemminkin. Ei luonnoksia, ei suunnitelmia, vain tussi paperille ja antaa musiikin johdattaa eteenpäin. Mahmoud piirsi todella värikkään Beatles henkisen teoksen ja Graham väritti koko levyn täyteen pikku-ukkoja.

Tämä työ sai valtavasti huomiota ja mä pääsin mukaan Sketchcity dokumenttiin. Yks jätkä laitto mut kierteleen ympäri tapahtumapaikkaa ja esitteleen mistä töistä ja minkä takia mä tykkäsin. Tosin huomasin, että mun "luova prosessi" tapahtuu suomeksi, eli mun oli hirveen vaikea alkaa puhua englantia 3h intensiivisen piirtämisen jälkeen. Valitettavasti en saanu niin paljoa huomiota, että joku olis tullu tarjoon freelance keikkaa, mutta se johtu ehkäpä taasen siitä, että me lähdettiin aika aikasin pois sieltä. Viimeksikin AD-look-a-liket saapu vasta ysin jälkeen ku muillaki rupes oleen valmiita töitä. Tämä saattoi olla myös mun viimenen Sketchcity tapahtuma Manchesterissa.

Sähköposti on melkein tukossa kun ei koko viikonloppuna päässy tarkistaan postia. Eddie Colemanissa on jatkuvasti jotain ongelmaa internetin kanssa.

Juoksumatto

Tänään olin elämäni ensimmäistä kertaa juoksumatolla. Tuntuu uskomattoman typerältä, että ihmiset juoksee pienen kuminpalan päällä tunkkasessa huoneessa, jossa on maailman rumimmat seinät, mutta pakkohan sitä oli kokeilla.

Alku meni hyvin, astuin maton päälle ja näpyttelin epämääräisesti miljoonia nappuloita. Lopulta sain laitettua painon ja iän oikein ja matto alko liikkumaan. Tosin se liikku liian hitaasti, joten en tienny mitä tehdä seuraavaksi, kunnes löysin "SPEED" napin. Hauska nappi tuo speed. Varsin hauska. Mä olin ku jostain komediasta. Yritin säilyttää tasapainon epämääräsellä liikkuvalla alustalla, mutta lopulta löysin oikean rytmin ja nopeuden ja ajattelin, että tämä on nyt sit sitä.

Kunnes mun kengännauha aukes. Mun piti keksiä joku keino päästä pois juoksumatolta. Noh, fiksuna tyttönä päätin, että jos vaan lakkaan kävelemästä niin mä liun matolta pois, ihan niinku Ok Go! musiikkivideossa. No se liukuminen meni ensimmäisen sekunnin ajan hyvin, kunnes tajusin, että matto loppuu ja mun toinen sekunti, jolloin tajuan että mä kaadun nyt ja en voi tehdä sille asialle enää mitään. Sitte olin rähmälläni siellä juoksumaton takana. Onni onnettomuudessa mun ei käyny kuinkaan. Kuntosali oli ihan täynnä ihmisiä ja kaikki yritti niin kovasti olla nauramatta. Mä räkätin siellä lattialla ihan täysillä, sidoin kengännauhat ja nousin uudestaan juoksumatolle. Kaikki kyseli "are you allright" huolestuneille katseilla. Heh.

20minuutin päästä mä aloin väsähtää ja halusin lopetella, mutta en uskaltanu/osannu pysäyttää juoksumattoa joten juoksin vielä 10 minuuttia lisää. Tällä kertaa pääsin säädyllisesti pois matolta, mutta puolen tunnin juoksun jälkeen oli huomattavan vaikeaa kävellä tasasella pinnalla...

Nyt mietin uskallanko mennä takasi vai en. Ehkä mun pitää vaan tulla sinuiksi juoksumaton kanssa.

Kuinka kaipaankaan...

...maksalaatikkoa, itte tehtyjä lihapullia, kaupan roiskeläppä pitsoja, nakkeja, laktoositonta maitoa, valion hedelmäpommi jogurttia, vanilja-mansikka jogurttia, ruisleipää, salmiakkia, lakritsaa, Elovena kaurapuuroa, omena-kaneli pikakaurahiutaleita, mummin lasagnea ja jauhelihakastiketta, äitin lihakastiketta ja kasvisgratiinia, mun tonnikala-, lohi- tai kinkkupiirakoita, normaalia pullaa, kebakkoja, Oltermannia, valion laktoositonta vaniljajätskiä, kinuskikastiketta, pihviä, tai mitä tahansa liharuokaa joka ei oo kanaa tai jauhelihaa, mumman mokkoosia ja lettuja, Satun kokkauskokeiluita (etenki suklaakakkua), Emmin opiskelijakeittiöihmeitä, Sannan "mitä kaikkea voit tehdä makaroonilla" ruokaa, maitorahkaa, mannapuuroa, riisipuuroa, helmipuuroa, muroja, Tuomon tekemää lihamureketta....

...täältä jään kaipaamaan sitä, että Subway on 5min kävelymatkan päässä...

...ja ehkä myös Intialaisia baheja, ja mango-passion jogurttia (joka on aina loppu ku meen Tescoon).

Joulujoulu tulee jo

Tänään oli Salford Shopping Cityssä JOULUPUKKI featuring CINDERELLA suoraan Suomen LAPISTA. Lihavat tenavat jonotti kiukkusina tyhmät hatut päässä, että äiskä ja iskä sais niistä kuvan joulupukin sylissä 6 punnan hintaan. Käytiin kaverin kanssa ostaas joululahjoja. Myyjä katto vähä kummasti ku kummallaki oli syli täynnä samoja "joululahjaobjekteja". Taidettiin tyhjentää koko hylly niistä. :)

Tänään sain vihdoin hoidettua Tuomon ja mun joulu-uusivuosi varaukset kuntoon. Marin matkatoimisto on nyt sitte hetkeksi sulkeutunu. Ei jaksa enää googlettaa yhtään mitään. Mutta ihan tulevaisuuden vinkinksi www.booking.com on loistava sivusto ja Virgin junayhtiöltä saa yllättävän hyviä tarjouksia matkustamiseen. Jos kaipaatte apua Lontoon matkailuun niin mä tiedän kaiken.

Pihalla sataa horisontaalisesti, masentavaa, todella masentavaa. Huomenna on tiedossa kokkausilta. Tosin tällä kertaa me tehdään ruokaa pojille ku ne on tehny tän kämpän tytöille niin monta kertaa. Nyt mun on pakko palata 3D:n pariin ja illalla herkuttelen Lostin 3 tuotantokauden lopuilla jaksoilla...

Uutisia uutisia

Heh. Britanniaan on annettu tulvavaroitus Pohjanmerellä riehuvasta myrkystä ja me kun eilen ihmeteltiin miks täällä sataa vaakasuoraan. Käveleminenki oli vaikeaa ku tuuli meinas viedä jalat alta ja eilen oli ensimmäistä kertaa todella todella kylmä. No, onneks oon jo saanu kyydin, jos taivaalta sataa ämmiä ja äkeitä puol kahen aikaan.

Täällä oli viikonloppuna Bonfire night, mitä ikinä se sitte tarkottaakaan. Jokatapauksessa se on ollu tekosyy alueen kaikilla alle 18-vuotiaille ampua raketteja viimesen kuukauden ajan ja viime viikonloppu oli kaikista pahin. Kadulla kun kävelee, niin meno on yhtä villiä ku Suomessa uutena vuotena. Joku tenava (13v) oli keksiny listiä vanhan äijän ja polttaa sen sitte kokossa. Eipä tunnu nuorilta häiriintyneiltä miehiltä puuttuvan mielikuvitusta nykypäivänä.

Järkyttäviltä Jokelan uutisilta ei oo voinu välttyä täälläkään.

The Flags

Juuri kun Stonehengen reissusta alko toipua niin tuli jo maanantai ja me tajuttiin, että nyt on viimenen tilaisuus nähdä The Flags ennen esitysten loppumista. Niinpä reippaana tyttönä soitin taas puhelinpalveluun ja yritin varata meille lippuja. Manun Royal Exhange teatterissa on "Happy Monday" joka maanantai, eli alle 25-vuotiaat pääsee 4 punnalla kattoon päänäytöstä. Hyvä puoli on se, että liput on halvat, huono puoli on se, että yleisö on täynnä kikattavaa kakaralaumaa, jotka ei tajua pitää turpaansa tukossa silloon ku pitäis.

Jokatapauksessa eilinen ilta oli historiallinen, koska se oli Johnin 24-vuotisen elämän ensimmäinen kerta teatterissa. Niin sitä vaan joutuu kultturelleille vaikutuksille alttiiksi ku rupee hengaamaan vaihtarityttöjen kanssa.

Näytelmä oli hyvä, musta komedia Irlannin rumimman rannan kahdesta surkeimmasta hengenpelastajasta. Osa vitseistä meni ohi korvien kuulun ymmärtämisen takia, mutta suurimmaksi osaksi se oli tosi hyvä ja viihdyttävä. Tosin tää on taas tätä, Jamie ei nauranu kertaakaa ja meinas nukahtaa ja John ei meinannu pysyä tuolillaan ku sitä nauratti niin paljo. Mä ja Karin oltiin jotain siitä väliltä. Muutenki Royal Exchange teatterina oli varsin jännä ratkasu, ison hallin eteiseen oli rakennettu iso lasipallo, päänäyttämö, jossa oli penkkejä 3 kerroksessa ja teatteri"lava" siinä keskellä.

Nyt kun pääsi teatterin makuun niin tahtoo lisää.

Bath - Stonehenge

4h bussissa Bathiin. Kuulostaa lupaavalta, mutta jos oot heränny aamulla kuudelta ja oot Bathissa vasta kolmelta niin siinä vaiheessa ei enää kauheasti naurattanu. Me juututtiin liikenneruuhkaan (yes!), bussi hajos (yes!), yhtä satunnaista telaketjua yritettiin vaihtaa puoltoista tuntia (yes!) ja sitä rataa. Kun vihdoin päästiin Bathiin niin oli se sen arvosta. Kaunis ja romanttinen, historiallinen roomalainen kaupunki eteläisessä Englannissa. Mentiin ensimmäisenä kylpylämuseoon, jonka sikakalliit liput puistattaa vieläki. Kun tultiin ulos museosta niin oli pimeä, kaikki paikat oli kiinni ja bussin tuloon oli 5h joten me vaan syötiin ja juotiin kunnolla ja käveleskeltiin ympäri Bathia.

Porukka oli mahtava. Tunnelma oli samanlainen ku yläasteella ruottin reissuilla. Ei ollu väliä oliko yksin tai kaksin liikkeellä, koska kaikki oli nuoria ja samanlaisesta elämäntilanteesta niin juttua riitti. Hostelli oli ehkä kaunein koskaan ja hienolla paikalla vuoren rinteessä, vaikka makuuhuoneet oliki just tyypillisiä kesämökkitason ummehtuneita luukkuja. Löysin taas yhden suomalaisen lisää Manchesterin suomikokoelmaan: Tiina Hesan kauppakorkeesta.

Sunnuntai aamuna tehtiin visiitti Stonehengeen. Koko bussimatka oli sumuista ja sateista. Luojan kiitos Stonehengessä pilvet siirty syrjään ja aurinko paisto jäiselle nurmikolle. Mulla on ihan älyttömästi kuvia isoista kivistä. On ihan käsittämätöntä miten joku/jotkut on keksiny kasata pinon kiviä satunnaiselle paikalle keskelle ei mitään. Paikka oli kertakaikkisen mahtava. Loppupäivä vietettiin taas Bathissa. Bath on varsinainen turistikaupunki. Paljon omaperäisiä liikkeitä ja pikkuputiikkeja, esiintyviä taiteilijoita katujen varsilla, Jane Austen tyylinen ympäristö... Me osallistuttiin Bathin kävelykierrokselle. Opas oli kertakaikkisen ihastuttava vanha rouva ja me saatiin tosi paljo irti parin tunnin aikana, jonka kävely kesti.

Paluumatka Salfordiin oliki sitte taas yhtä tuskanen. Ryan kuorsas mun vieressä, mutta en hennonnu herättää sitä. Parin tunnin jälkeen mua ei enää nukuttanu yhtään, mutta kappas kummaa, juututtiin taas liikenneruuhkaan. Tapettiin aikaa pelaamalla korttia ja juttelemalla kaiken maailman turhuuksia. Me yritettiin Tiinan kans opettaa Ryanille suomea, mutta jos on syntyny jenkkeihin ja omaa jenkkiaksentin, niin siitä ei noin vaan pääsekkää eroon. 6,5h päästä olin vihdoin kotona ja Bathin reissu oli ohitte.