Juoksumatto

Tänään olin elämäni ensimmäistä kertaa juoksumatolla. Tuntuu uskomattoman typerältä, että ihmiset juoksee pienen kuminpalan päällä tunkkasessa huoneessa, jossa on maailman rumimmat seinät, mutta pakkohan sitä oli kokeilla.

Alku meni hyvin, astuin maton päälle ja näpyttelin epämääräisesti miljoonia nappuloita. Lopulta sain laitettua painon ja iän oikein ja matto alko liikkumaan. Tosin se liikku liian hitaasti, joten en tienny mitä tehdä seuraavaksi, kunnes löysin "SPEED" napin. Hauska nappi tuo speed. Varsin hauska. Mä olin ku jostain komediasta. Yritin säilyttää tasapainon epämääräsellä liikkuvalla alustalla, mutta lopulta löysin oikean rytmin ja nopeuden ja ajattelin, että tämä on nyt sit sitä.

Kunnes mun kengännauha aukes. Mun piti keksiä joku keino päästä pois juoksumatolta. Noh, fiksuna tyttönä päätin, että jos vaan lakkaan kävelemästä niin mä liun matolta pois, ihan niinku Ok Go! musiikkivideossa. No se liukuminen meni ensimmäisen sekunnin ajan hyvin, kunnes tajusin, että matto loppuu ja mun toinen sekunti, jolloin tajuan että mä kaadun nyt ja en voi tehdä sille asialle enää mitään. Sitte olin rähmälläni siellä juoksumaton takana. Onni onnettomuudessa mun ei käyny kuinkaan. Kuntosali oli ihan täynnä ihmisiä ja kaikki yritti niin kovasti olla nauramatta. Mä räkätin siellä lattialla ihan täysillä, sidoin kengännauhat ja nousin uudestaan juoksumatolle. Kaikki kyseli "are you allright" huolestuneille katseilla. Heh.

20minuutin päästä mä aloin väsähtää ja halusin lopetella, mutta en uskaltanu/osannu pysäyttää juoksumattoa joten juoksin vielä 10 minuuttia lisää. Tällä kertaa pääsin säädyllisesti pois matolta, mutta puolen tunnin juoksun jälkeen oli huomattavan vaikeaa kävellä tasasella pinnalla...

Nyt mietin uskallanko mennä takasi vai en. Ehkä mun pitää vaan tulla sinuiksi juoksumaton kanssa.