Britanniassa, jos missä, voi tuntea olonsa kuin "Haluatko Miljonääriksi" -ohjelmassa. Tuhansia kysymyksiä ja tuhansia monivalinta lomakkeita täytettäväksi: "Oletko valkoihoinen?", "Onko sinulla kuntosalin jäsenyys edelliseltä visiitiltäsi Britanniassa?", "Olitko osallisena Montserratin tulivuorenpurkauksessa?" jne. Yksikään valtion elin ei vaihda tietoja keskenään, mutta silti kaikki tarvitsevat vastaukset samoihin kysymyksiin, joten olen henkilökohtaisesti tuhonnut puoli sademetsää siihen paperipinkkaan, jota on tullut erinäisissä virastoissa täytettyä. Palvelu on kuitenkin aina poikkeuksetta ystävällistä ja asiantuntevaa. Erityiset kiitokset täytyy antaa Loyds TSB pankille, joka avasi pankkitilin ilman kaasulaskun väärentämistä...
Hetki sitten kävin kunnallisviranomaisen kotikäynnillä keskustelun siitä, kuinka uskomatonta on, että pohjois-Euroopassa ihmiset osaavat niin monia kieliä. Samalla puhuttiin Montserratin tulivuorista ja vastaavista maahanmuutolle hyvin olennaisista pikkuseikoista. Mielestäni tällaiset keskustelut pitäisi ehdottamasti nauhoittaa ja laittaa ylioppilaiden kuullunymmärtämiseen käytännönläheisinä ja varoittavina esimerkkeinä kuinka paljon kärsivällisyyttä käytännön kielitaito vaatii.
Kaikista lomakkeista huolimatta en silti saa National Insurance numeroa tai mitään muutakaan olennaista ja tärkeää, koska luonnollisesti kaiken tämän tiedon läpikäyminen tulee viemään aikansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti