Bath - Stonehenge

4h bussissa Bathiin. Kuulostaa lupaavalta, mutta jos oot heränny aamulla kuudelta ja oot Bathissa vasta kolmelta niin siinä vaiheessa ei enää kauheasti naurattanu. Me juututtiin liikenneruuhkaan (yes!), bussi hajos (yes!), yhtä satunnaista telaketjua yritettiin vaihtaa puoltoista tuntia (yes!) ja sitä rataa. Kun vihdoin päästiin Bathiin niin oli se sen arvosta. Kaunis ja romanttinen, historiallinen roomalainen kaupunki eteläisessä Englannissa. Mentiin ensimmäisenä kylpylämuseoon, jonka sikakalliit liput puistattaa vieläki. Kun tultiin ulos museosta niin oli pimeä, kaikki paikat oli kiinni ja bussin tuloon oli 5h joten me vaan syötiin ja juotiin kunnolla ja käveleskeltiin ympäri Bathia.

Porukka oli mahtava. Tunnelma oli samanlainen ku yläasteella ruottin reissuilla. Ei ollu väliä oliko yksin tai kaksin liikkeellä, koska kaikki oli nuoria ja samanlaisesta elämäntilanteesta niin juttua riitti. Hostelli oli ehkä kaunein koskaan ja hienolla paikalla vuoren rinteessä, vaikka makuuhuoneet oliki just tyypillisiä kesämökkitason ummehtuneita luukkuja. Löysin taas yhden suomalaisen lisää Manchesterin suomikokoelmaan: Tiina Hesan kauppakorkeesta.

Sunnuntai aamuna tehtiin visiitti Stonehengeen. Koko bussimatka oli sumuista ja sateista. Luojan kiitos Stonehengessä pilvet siirty syrjään ja aurinko paisto jäiselle nurmikolle. Mulla on ihan älyttömästi kuvia isoista kivistä. On ihan käsittämätöntä miten joku/jotkut on keksiny kasata pinon kiviä satunnaiselle paikalle keskelle ei mitään. Paikka oli kertakaikkisen mahtava. Loppupäivä vietettiin taas Bathissa. Bath on varsinainen turistikaupunki. Paljon omaperäisiä liikkeitä ja pikkuputiikkeja, esiintyviä taiteilijoita katujen varsilla, Jane Austen tyylinen ympäristö... Me osallistuttiin Bathin kävelykierrokselle. Opas oli kertakaikkisen ihastuttava vanha rouva ja me saatiin tosi paljo irti parin tunnin aikana, jonka kävely kesti.

Paluumatka Salfordiin oliki sitte taas yhtä tuskanen. Ryan kuorsas mun vieressä, mutta en hennonnu herättää sitä. Parin tunnin jälkeen mua ei enää nukuttanu yhtään, mutta kappas kummaa, juututtiin taas liikenneruuhkaan. Tapettiin aikaa pelaamalla korttia ja juttelemalla kaiken maailman turhuuksia. Me yritettiin Tiinan kans opettaa Ryanille suomea, mutta jos on syntyny jenkkeihin ja omaa jenkkiaksentin, niin siitä ei noin vaan pääsekkää eroon. 6,5h päästä olin vihdoin kotona ja Bathin reissu oli ohitte.