Mitä tapahtuu, jos ajaa ruohonleikkurilla kymmensenttisten mustalta makkaralta näyttävien jättiläisetanoiden päältä? Shurum ja etanoita ei koskaan ollutkaan. Muistoksi jäi kalvava tuoksu ja huono omatunto. Heinäkuu oli niin sateinen, että kuukauteen ei tullut nurmikkoa ajettua ja Delamere Roadin takapihan viidakosta on täysin mahdotonta noukkia pikku penteleitä pois. Sori.
Jostain syystä etanat lähtevät liikkeelle samaan aikaan kun itse tulen kotiin baarista. Parisataa metriä Delamerea sateisessa kelissä pimeällä ja saat kunniamerkin, jos onnistut olemaan astumatta yhdenkään limalöllön päälle. Extremeä kerrakseen.
Yhden sadepäivän jälkeen rakkaat etanat oli linnottautunu parvekkeen lasioveen. Siihen silmien tasolle möllöttään. Aamutee oli vähällä tulla sieraimista kun huomasin asian.
Äsken nurmikon laitoja siistiessä tuli lähikontaktia pariin kotiloon. En tykännyt. En yhtään. En vaikka ne pitää meidän kompostin kunnossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti