Teini-draamaa

Meillä on nyt teini-ikänen kissaneiti. Se on totisesti päättäny lähteä lätkimään Hervannasta. Yötä päivää se kaivaa tunnelia meidän ulko-oven ali, hyppii ulko-oven kahvaan, juoksee ulko-ovea päin, yrittää postiluukusta ulos, yrittää raapia reitin itelleen ulko-oven läpi. Ja koko ajan se "itkee" ja huutaa ja mouruaa. Kuka väittää, ettei suloisesta pienestä kissasta lähde ääntä, varsinki kello kolmelta, neljältä ja viideltä yöllä.

Tää kaikki tapahtuu aina sen jälkeen ku ollaan käyty Ilmajoella ja se näkee siellä meidän perheen kissan, 2 kertaa itteensä isomman ja lihavamman oranssin leikatun kollin. Ne juoksee siellä toistensa kanssa niinku suuremmassaki Lassie feat. Kauniit ja Rohkeat leffassa. Välillä kiusotellaan ja välillä ollaan taas niin ylpeää, ettei muka huomata ja välillä tullaan haistelemaan jotain vierekkäin. Pihallaki ne juoksi (valjaissa) vierekkäin ku Sound of Musicin kukkaniittykohtauksessa.

Valitettavasti teininkuningatar joutuu ankean murrosikänsä kasvamaan vieläkin ankeammassa ghettohervannassa, jossa ei pääse "kavereiden" kanssa illalla pihalle, koska ilkeät gangsteri koirat hyökkää tai pullonsirpaleet tärvelee tassut. Myös satunnaiset päihteet, (satunnaiset huumepiikit ja tupakat maastossa) vaarantaa neitokaisen terveyttä siihen malliin, että valvomatta ja ilman valjaita ei pihalle oo asiaa.

Nyt koko yön jatkuneen tunnelinkaivamisen jälkeen tyttö on ihan väsyny ja nukahtaa just sellaseen paikkaan missä se on kaikkein eniten tiellä (vessanpytyn kansi, tietokoneen näppis, aamulehden aukeama). Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että luojan kiitos meillä on muovimatot ja muoviset ovet. Tuomoki oli jo nähny painajaista, kuinka Helmi oli raadellu ulko-oven kappaleiksi.