Liverpool

Mansessa on satanu ku saavista jo useamman päivän. Pihalla kastuu joka kerta, paitsi niinä päivinä, kun oikeasti muistat ottaa sateenvarjon mukaan. Eli tänään Liverpoolissa siis paisto aurinko ja oli kertakaikkisen upea sää. Meillä oli upea päivä Johnin, Paulin, Ringon ja Georgen kotikaupungissa kiertäen museoita, gallerioita ja viettäen hyvän aikaa tuijottaen MERELLE! Kyllä, näin monta kuukautta Briteissä ja nyt vasta pääsin rannikolle asti. Tottakai käytiin Liverpoolissa myös kuuluisaakin kuuluisammassa Cavern klubissa, jossa iskän muinoin kuuntelema esihistoriallinen bändi heitti yhteensä parisensataa keikkaa.

Tate-galleryssä oli Turner-prize näyttely, jonka voittaja oli todella taitava kirjottamaan ympäripyöreetä potaskaa ja jolla oli tarpeeksi pokkaa ja huumorintajua kuvata itteensä karhupuvussa Berliinin keskustassa sijaitsevan hotellin aulassa konttaamassa edestakasin 10 päivän ajan. Me jouduttiin lähteen videohuoneesta pois, koska meitä nauratti niin paljo se video ja kaikki muut oli niin tosissaan tästä "taiteellisesta" kokemuksesta. Yhteen taideteokseen me eksyttiin. Mä en oo varmaan koskaan nauranu niin paljo taidemuseossa!

Liverpool on kaikin puolin kauniimpi ku Manchester, mutta onneks bussit on aika halpoja, että sinne pääsee takasi, jos tulee ikävä. Illalla ku tultiin takasi, niin käytiin vihdoin hakemassa Chippysiltä Brittien perinteinen maailman rasvasin Fish&Chips annos. Chippys on auki ihan satunnaisiin aikoihin, mutta tänään se kuiteski jostain syystä oli auki. Yes.

Pitää vielä The Beatleseistä sanoa, että tuntuu aika hassulta, että kuuluisimmat muistomerkit ei oo enää museoita ja gallerioita vaan kymmeniä vuosia vanhan bändin merkkipaalut Liverpoolin elämässä. Ajat muuttuu, elämä muuttuu ja ehkä joskus on hyvä, että käy niin. Tosin ehkä seuraavalle sukupolvelle on vaikea perustella, miks The Beatles oli vaan niin hyvä. Piti heti ladata muutama biisi ja kattoa Yellow Submarine. Äiti ja isä olis pitäny viedä Liverpooliin! :)