Happy merry christmas

Hyvää joulua kaikille ihanille ihmisille Suomen kamaralla. Kuukauden päästä näen teitä taas. Salfordissa on kaunis brittiläinen rankkasadekeli. Onneks on ihana lämmin Eddie Colmanin 3/2/A kämppä, jossa patteri posottaa täysillä lämpöä ja yrittää voittaa ikkunasta vetävän kylmyyden.

Maha on täynnä suomalais/brittiläistä jouluruokaa made by Tesco, Iceland, Tuomo ja minä. Onneks huomennaki saa taas syödä niin, pysyy joulun perustarkotus kunnossa. Joulusaunaan ei päässy, mutta pitää keksiä jotain korvaavaa aktiviteettia sen tilalle. Joulukuusenki virkaa toimittaa kaverilta lainassa oleva palmunverso.

Eli vielä kerran, hyvää joulua!

Manchester - Salford

Kulttuuria, elokuvia ja musiikkia jotka olennaisesti liittyy tähän paikkaan:

24h party people: uskomaton elokuva Tony Wilsonista ja Manchesterin musaskenestä 70-luvulta 90-luvulle asti, yks maailmankaikkeuden parhaimmista soundtrackeista

Control: koskettava elokuva Ian Curtisista, Joy Divisionista, Manchesterin musaskenestä, loistava, myös yksi parhaista soundtrackeista

Trainspotting: 90-luvun legendaarisimpia elokuvia Edinburghilaisten nuorukaisten ajatumisesta vaikeuksiin. Yks suosikkileffoista ja edelleen sarjassamme parhaat soundtrackit koskaan.

Taste like honey: kuvaus Salfordin ankeudesta, en oo vielä nähny, mutta Karin suositteli

Hacienda: 80-ja 90-luvun legendaarisin persnettoa tuottanu klubi, joka oli New Orderin ja Tony Wilsonin hengentuotos. Samaan kastiin liittyy myös hakusanat Factory ja pian avattava Paradise factory.

The Smiths (Salfordista), Joy Division (kitaristi Salfordista), New Order, Happy Mondays, Ian Brown, Buzzcocks, The Chemical Brothers, Morrissey, The Stone Roses, The Verve...

Mä oon viettäny Wikipediassa tunteja näillä hakusanoilla. Hämmästyttävää on, että esimerkiksi New Order hajosi vasta keväällä ja Wilson kuoli elokuussa ja mä kuulin kummastaki ensimmäisen kerran vasta syyskuussa. Jos suomessaki olis oma Tony Wilson niin Yleisradio ei tekis niin suunnatonta alamäkeä nuorisokulttuurin puolella, kaikki sympatia Empulle ja Suomineidoille.

Sketchcity part 3

En tiedä oliko tämä sitte mun viimenen Sketchcity vai vieläkö ehdin yhteen, mutta hauskaa mulla oli silti, taas. Sunnuntaina oli jouluspesiaali ja liput makso punnan vähemmän ja kaikki sai karkkia. Tosin suurin osa taideopiskelijoista oli jo lähteny joululomalle, joten siellä ei ollu niin paljoa ihmisiä.

Sketchcity on siitä hauska tapahtuma, etta siellä on paljo lapsia. Ne on ihan innoissaan ku ne saa piirtää pöydille. Porukka on jaettavissa kolmeen osaan: tosissaan olevat taidekouluopiskelijat, puolivakavissaan olevat sunnuntaitaitelijat (minä ja Mahmoud) ja sunnuntaitöhertelijät. Mahmoudin kanssa puhuttiin siitä, etta Sketchcityyn haluaa tulla uudestaan ja uudestaan koska tunnelma siella on niin vapautunu. Siellä ei tartte suorittaa tai tehda suuria taideteoksia, mutta jos onnistut tekeen jotain hienoa niin saat siitä palautetta heti samantien. Ihmiset juttelee aika avoimesti toisilleen ja viime kerralla pääsin tosiaan mukaan Sketchcity dokumenttiin. Tällä kertaa en jaksanu olla liian taiteellinen, joten jätin mun taidetöherrykset paikan päälle sähkopostiosotteella varustettuna. Porukanki alkaa jo tuntemaan ku samat kaiffarit on siellä joka kerta tehden saman tyylisiä juttuja.

Sunnuntaina palkitsin itseni myos Brittiläisella erikoisuudella. Kuumaa kaakaota kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla! Nam.

X-mas dinner

Hahaa! Jos olet köyhä opiskelija, järjestä jouluillallinen kansainvälisessä seurassa! Meillä oli eilen joulupicnic ja 16 tyyppiä toi perinteisiä jouluruokia omasta maastaan ja nyt mun jääkaappi on ihan täynnä upeita herkkuja ja juustoja. Parasta oli Karinin perunasalaatti ja mun riisipuuro, eksoottisinta oli Japanilaisten okukokami (?) ja suurin yllättäjä oli egyptiläinen papupata, puhumattakaan hollantilaisesta juustosta. Mä näen siitä varmaan unta seuraavat kymmenen vuotta. Kyllä ruoka tekee onnelliseksi. Tuosta kuvasta puuttuu melki puolet porukasta, mutta siitä saa käsityksen, että jos meidän keittiössä haluaa järjestää bileet niin kyllä se onnistuu. Aiemmin päivällä käytiin Karinin kanssa elämämme halvimmalla Tesco-ostosreissulla, kolme pähkinää 4 penceä. Pitäähän riisipuurossa manteli olla. Huomatkaa myös "joulupuu" ja joulukoristeet. Naurettiin Karinin kanssa sitä, kuinka pienellä vaivalla meidän keittiöstä saa kodikkaan näkösen.

Me syötiin, kuunneltiin suomalaisia joululauluja (hahaa, kuka oli illan DJ) ja katottiin Aardman studion Creature Comfortsin jouluspesiaalia, myös joulupukki kävi kylässä. Loistava jäähyväisillallinen Karinille ja Iwonalle, jotka tänään lähti kotiin. Nyt kämppä tuntuu vaan hirveän tyhjältä. Onneksi tytöt sentään tulee takasi joulun jälkeen, ettei vielä tarvinnu sanoa hyvästejä.

Eddie Colmanin putket teki tempun ja meidän pytty lakkas toimimasta. Meidän varavaihtoehto eli suihku ei myöskään vedä. Jes. Nyt odotellaan maanantaita tai ihmettä, koska vartijoita ei sunnuntaina liikuta toisten ihmisten vessat. Siihen asti pitää käyttää kavereitten vessaa.

Liverpool

Mansessa on satanu ku saavista jo useamman päivän. Pihalla kastuu joka kerta, paitsi niinä päivinä, kun oikeasti muistat ottaa sateenvarjon mukaan. Eli tänään Liverpoolissa siis paisto aurinko ja oli kertakaikkisen upea sää. Meillä oli upea päivä Johnin, Paulin, Ringon ja Georgen kotikaupungissa kiertäen museoita, gallerioita ja viettäen hyvän aikaa tuijottaen MERELLE! Kyllä, näin monta kuukautta Briteissä ja nyt vasta pääsin rannikolle asti. Tottakai käytiin Liverpoolissa myös kuuluisaakin kuuluisammassa Cavern klubissa, jossa iskän muinoin kuuntelema esihistoriallinen bändi heitti yhteensä parisensataa keikkaa.

Tate-galleryssä oli Turner-prize näyttely, jonka voittaja oli todella taitava kirjottamaan ympäripyöreetä potaskaa ja jolla oli tarpeeksi pokkaa ja huumorintajua kuvata itteensä karhupuvussa Berliinin keskustassa sijaitsevan hotellin aulassa konttaamassa edestakasin 10 päivän ajan. Me jouduttiin lähteen videohuoneesta pois, koska meitä nauratti niin paljo se video ja kaikki muut oli niin tosissaan tästä "taiteellisesta" kokemuksesta. Yhteen taideteokseen me eksyttiin. Mä en oo varmaan koskaan nauranu niin paljo taidemuseossa!

Liverpool on kaikin puolin kauniimpi ku Manchester, mutta onneks bussit on aika halpoja, että sinne pääsee takasi, jos tulee ikävä. Illalla ku tultiin takasi, niin käytiin vihdoin hakemassa Chippysiltä Brittien perinteinen maailman rasvasin Fish&Chips annos. Chippys on auki ihan satunnaisiin aikoihin, mutta tänään se kuiteski jostain syystä oli auki. Yes.

Pitää vielä The Beatleseistä sanoa, että tuntuu aika hassulta, että kuuluisimmat muistomerkit ei oo enää museoita ja gallerioita vaan kymmeniä vuosia vanhan bändin merkkipaalut Liverpoolin elämässä. Ajat muuttuu, elämä muuttuu ja ehkä joskus on hyvä, että käy niin. Tosin ehkä seuraavalle sukupolvelle on vaikea perustella, miks The Beatles oli vaan niin hyvä. Piti heti ladata muutama biisi ja kattoa Yellow Submarine. Äiti ja isä olis pitäny viedä Liverpooliin! :)

Itsenäisyyspäivä

Eilen suomi täytti 90-vuotta. Ensimmäistä kertaa en nähny linnanjuhlia ja ensimmäistä kertaa en juonu glögiä ja syöny pipareita, mutta nautittiin juhlasta kuiteski suomalaisin voimin. Olin varannu pöydän kiinalaisesta syö-niin-paljon-kun-ehdit-90-minuutissa - buffetista 20 hengelle, mutta loppujen lopuksi meitä oli vain 12 paikalla. Oli meillä silti hauskaa. Suomalaisia oli 4, ruotsalaisia 2 ja loput oli sieltä sun täältä maailmasta. Täytyy sanoa, että ainaki oli itsenäisyyspäivä jota en unohda. Illalla kuunneltiin perinteiset Maamme laulu ja Finlandia hymni ja itkeä pirautettiin sen kunniaksi, että Suomi on vaan hyvä paikka elää.

Eli terveisiä kaikille kotiin. Kyllä teitä kaikkia on ikävä.